Page 4 - FI_final

Johdatus kestävään kehitykseen ja kestävä kehitys

yrittäjyyden mahdollisuutena

Kestävä kehitys on käsitteenä tullut laajaan yleisön käyttöön (esim. Van Marrewijk, 2003; Lamb,
2011; Zadražilová, 201, Kunz 2012). Teollisen ja taloudellisen kehityksen aikana ei ole otettu
huomioon mahdollisia negatiivisia vaikutuksia, kuten ilman ja veden saastuminen, ilmastonmuutos,
ylikansoitus, muuttoliike, köyhyys tai valtava sosiaalinen eriarvoisuus (Hummels & Argyrou, 2020).
1970-luvulla alkoi muotoutua kestävän kehityksen käsite, ja ympäristötutkijat ja taloustieteilijät

vaativat kasvun rajoittamista (esim. Meadows, 1972) ja talouden tilan vakauttamista (esim. Daly,
1973).
Vaikka eri organisaatiot käyttävät ja käyttävät tätä käsitettä yleisesti (Lélé, 1991), sen

ymmärtäminen ja tulkinta on haastavaa (White, 2013). Tämä johtuu siitä, että se kattaa laajan
joukon aiheita, joihin kuuluvat mm. ilmastonmuutos, veden ja ilman saastuminen, ylikansoitus,
köyhyys tai sosiaalinen eriarvoisuus (Hummels & Argyrou, 2021). Kyseessä on siis laaja eri
aihepiirien kokonaisuus, jota on vaikea yhtenäisesti määritellä. Eri maiden ja talouden sektorien
väliset kulttuurierot vaikuttavat suuresti käsitykseen tästä käsitteestä (Webster 1997; Von Wirén-
Lehr, 2001).

Kestävän kehityksen evoluution virstanpylväitä

Tälle alalle ja siihen liittyville termeille on yritetty saada yhtenäinen määritelmä. Esimerkki
käytetystä kestävän kehityksen määritelmästä on Maailman ympäristö- ja kehityskomission (1987,

s. 16) antama määritelmä, jonka mukaan kestävä kehitys voidaan selittää "kehityksellä, joka täyttää
nykyajan tarpeet vaarantamatta tulevien sukupolvien kykyä täyttää omat tarpeensa.
Kuitenkin,Hummels & Argyrou (2021) väittävät, että tämä määritelmä on harhaanjohtava ja että
sen ansiosta monia yrityksiä pidetään virheellisesti kestävän kehityksen edistäjinä. Tästä syystä he
suosittelevat määritelmän tarkistamista. Samaan aikaan Tšekin tasavallan hallituksen virasto
(2017) pitää tätä käsitettä monimutkaisena ja dynaamisena järjestelmänä, jossa kaikki
kiinnostuksen kohteet liittyvät toisiinsa, mukaan lukien taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset

pilarit, ja on erittäin tärkeää huomioida niiden keskinäinen tasapaino. Samalla tavalla tutkijat, kuten
Kunz (2012) tai Van Marrewijk (2003) selittävät kestävän kehityksen käsitettä käyttämällä näitä
kolmea ulottuvuutta, niiden keskinäistä yhteyttä ja keskinäistä tasapainoa.

2 4