Page 106 - FI_final
P. 106

Toinen ajatusvirta, eli "sosiaalinen innovaatio”, keskittyy muutosten luojan sosiaalisen yrittäjän

                  persoonallisuuteen ja käyttäytymiseen. Nämä muutokset tuovat uusia asioita, kuten:
                         •   uusia palveluita,

                         •   uutta palveluiden laatua,

                         •   uusia tuotantomenetelmiä,

                         •   uusia tuotannontekijöitä,

                         •   uusia organisaatiomuotoja ja

                         •   uusia markkinoita (Defourny & Nyssens, 2012).

                  Tämä  suunta  perustuu  laajempaan  visioon  yrittäjyydestä,  joka  liittyy  William  Draytoniin,  joka
                  perusti  voittoa  tavoittelemattoman  yhdistyksen  nimeltä  Ashoka  1980.  Tämä  voittoa

                  tavoittelematon  yhdistys  keskittyy  niin  sanottuihin  "julkisiin  yrittäjiin",  jotka  pystyvät  luomaan
                  sosiaalisia innovaatioita eri aloilla. Näin syntyy ekosysteemi sosiaalisesti hyödyllisten muutosten
                  toimijoille (Defourny & Nyssens, 2012; Ashoka, 2020).
                  Ensimmäiset  edelläkävijät  sosiaalisen  yrittäjyyden  kehittämisen  alalla  ovat  Harvard  Business
                  School, joka käynnisti Social Enterprise Initiativen vuonna 1993 (Defourny & Nyssens, 2012).


                  Eurooppalainen koulukunta


                  Ajatusta  sosiaalisesta  yrittäjyydestä  alettiin  kehittää  Länsi-Euroopassa  1980-luvulla,  mikä  loi
                  tiiviimmän  yhteyden  sen  ja  sosiaalitalous  välillä  kun  samalla  korostetaan  selkeää  sosiaalista
                  tavoitetta ja hyötyä ihmisille, ryhmille tai yhteiskunnalle (Dohnalová et al., 2016).
                  Italiaa   voidaan   pitää   maana,   jossa   luotiin   Euroopan   sosiaalisen   yrittäjyyden

                  perusrakennuspalikat. Siellä syntyi jo 1980-luvulla osuuskuntien muotoisia aloitteita vastauksena
                  toteutumattomiin  tarpeisiin  työintegraation  ja  muiden  palveluiden  alalla  (Defourny  &  Nyssens,
                  2012).  Sosiaalisen  yrittäjyyden  käsite  ilmestyi  ensimmäisen  kerran  vuonna  1991  kun  Italian
                  parlamentti  hyväksyi  lain  nro.  381/1991  sosiaalisesta  yhteistyöstä,  joka  antoi  sosiaalisille
                  osuuskunnille uuden oikeudellisen aseman (České sociální podnikání, 2013). Tämä oikeudellinen

                  asema soveltui hyvin sosiaalisen yrittäjyyden edelläkävijöille.
                  EMES perustettiin virallisesti vuonna 2002, sitä ennen se oli tutkijoiden verkosto, jotka olivat osa
                  Euroopan komission rahoittamaa tutkimusohjelmaa. Tämän asiantuntijaorganisaation tavoitteena
                  on luoda eurooppalainen yhteiskuntatalouden tietokanta (Dohnalová et al., 2016).

                  Muita  merkittäviä  tutkimusverkostoja  ovat  mmCIRIEC,  jonka  perusti  vuonna  1947  professori
                  Edgard  Milhaud.  Tämä  kansainvälinen  verkosto  keskittyy  julkisen,  sosiaalisen  ja
                  yhteiskuntatalouden tutkimukseen (CIRIEC, 2020).






                                                                                                      3
                                                                                                     106
   101   102   103   104   105   106   107   108   109   110   111