Page 105 - FI_final

Sosiaalinen yrittäjyys yksityiskohtaisemmin

Sosiaalisen yrittäjyyden käsitettä sovelletaan käsiteltäessä sosiaalisia, taloudellisia ja
ympäristökysymyksiä yhteiskunnassa. Ideaa alettiin laajentaa 1980-luvulla Atlantin molemmin
puolin. Maantieteellisestä näkökulmasta se on jaettu amerikkalaiseen ja eurooppalaiseen
koulukuntaan. Eurooppalaisten kauppakorkeakoulujen kirjoittajat (esim. Mair & Marti, 2006;
Nicholls, 2006) osallistuvat keskusteluun ja luottavat sosiaalisen yrittäjyyden käsitteeseen

amerikkalaisen ajatusmaailman näkökulmasta täydentäen sitä eurooppalaisella taustalla
(Defourny & Nyssens, 2012).
Nichollsin (2006) mukaan sosiaalisella yrittäjyydellä voidaan katsoa kaikkea vapaaehtoisiin

resursseihin perustuvasta vapaaehtoisaktivismista yrittäjyyteen perustuviin sosiaalisiin
innovaatioihin, joille on ominaista sosiaaliseen tehtävään keskittyvä riskipääoma. Näihin erilaisiin
malleihin voi kuulua erilaisia voittoa tavoittelemattomia järjestöjä, jotka vaihtelevat täysin
apurahoilla rahoitettavista täysin omarahoitteisiin. Deesin (1998) mukaan sosiaalinen yrittäjyys
kuvaa joukko poikkeuksellisia käyttäytymismalleja, joita tulisi tukea ja palkita.

Muun muassa voittoa tavoittelematon järjestö TESSEA listaa myös oman määritelmänsä
sosiaalisesta yrittäjyydestä seuraavasti: yhteiskuntaa ja ympäristöä hyödyttävä yritystoiminta.
Sosiaalisella yrittäjyydellä on tärkeä rooli paikallisessa kehityksessä ja se luo usein
työmahdollisuuksia henkilöille, joilla on terveydellisiä, sosiaalisia tai kulttuurisia haittoja. Voitto
käytetään suurelta osin sosiaalisen yrityksen kehittämiseen. Voiton saavuttaminen on

sosiaaliselle yritykselle yhtä tärkeää kuin yleisön hyödyn lisääminen.(TESSEA, 2022).

Amerikkalainen koulukunta

Sosiaalisen yrittäjyyden ideaa kehitettiin 1990-luvulla Yhdysvalloissa, jossa tunnistettiin kaksi

pääsuuntaa. Toisella puolella ajatus liittyy keskittymiseen taloudellisten resurssien
varmistamiseen omien tulojen kautta. Tätä ajatusvirtaa kutsutaan "tienattu tulo”. Toisella puolella
on ajatuksen suunta nimeltä "sosiaalinen innovaatio” (Defourny & Nyssens, 2012).

Ensimmäinen ajatusvirta sosiaalisesta yrittäjyydestä ja sosiaalisista yrityksistä eli "ansiotuloista"
käsittelee voittoa tavoittelemattomien järjestöjen kaupallisen toiminnan käyttöä niiden tehtävien
tukemiseksi (Kerlin, 2006). Nämä yhteisöt pyrkivät käsittelemään rahoitukseensa liittyviä
kysymyksiä ja hyödyntävät siihen omaa kaupallista voittoa tuottavaa toimintaansa. Tämä voitto
käytetään myöhemmin tukemaan tietyn kokonaisuuden sosiaalista tehtävää. Yhteisön
moniresurssirahoitusta täydentää siten omat tulot kaupallisesta toiminnasta (Defourny &
Nyssens, 2012).

2
105