Page 117 - FI_final

Kiertotalous: historialliset perusteet

Eurooppalaisen CE:n (Circular Economy) mukaan strategiaa pidetään kestävän kehityksen
innovatiivisena ajatuksena, mutta se on vielä lapsenkengissään (Murray et al., 2017). Sen juuret
juontavat kuitenkin Pearcen ja Turnerin aikaisempaan työhön (Sacchi et al., 2018), ja jopa Kiinan
kaltaiset maat ovat ottaneet tämän paradigman käyttöön talouksissaan useita vuosikymmeniä

sitten. Kaiken kaikkiaan eurooppalainen CE-konsepti yrittää erottaa talouskasvun resurssien
ehtymisestä ja kannustaa jätteiden vähentämiseen siirtyessä "kehdosta hautaan" (lineaaritalous)
ajattelutavasta "kehdosta kehtoon" -prosessiin (kiertokulku). Gregson et ai., 2015). Tässä
mielessä kiertotalouden kehityksen takaavia tekijöitä eurooppalaisen talouskasvun mallissa ovat
"uusiutuva energia, resurssien tuottavuus, kierrätysaste, ympäristötyöllisyys ja innovaatiot"
(Busu, 2019, s. 10) . Eurooppalainen CE-strategia asettaa suuria haasteita sosioekonomisille

sidosryhmille, erityisesti yrityksille, joiden on otettava merkittäviä riskejä siirtyessään lineaarisesta
taloudesta innovatiiviseen kiertotalouteen. Jos yritykset kuitenkin ylittävät nämä riskit, liiketoiminta
on kilpailukykyisempää markkinoilla (Jørgensen & Remmen, 2018). CE-strategian vaikutukset
yrityksiin mahdollistavat CE:n liiketoimintakonseptien toteuttamiseen yrityksissä.
CE:n määritelmästä ei kuitenkaan vallitse yksimielisyyttä. Korhonen et al. (2018) totesivat, että

eurooppalainen CE-määritelmä on pinnallinen ja järjestäytymätön, sekoitus ajatuksia eri
tieteenaloilta, mukaan lukien teolliset ekosysteemit, teollisuusekologia, materiaalivirrat, talous,
biologia, ympäristötalous jne. Muut kirjoittajat (Lewandowski, 2016; Lieder & Rashid, 2016;
Sacchi et al., 2018) tarkastelivat olemassa olevia erilaisia CE-käsitteitä niiden erilaisissa
hyväksynnöissä. Kaikki nämä kirjoittajat väittivät, että tietyt CE:n näkökohdat – jopa

institutionaaliset, kulttuuriset tai lainsäädännölliset kysymykset – puuttuvat kirjallisuudesta.
Murray et al. (2017) ovat myös kritisoineet nykyistä CE-lähestymistapaa: Ensinnäkin kestävän
kehityksen kannalta ratkaisevan sosiaalisen ulottuvuuden huomiotta jättämisestä ja toiseksi
heikosti pohjautuvien pinnallisten tavoitteiden suunnittelusta ja sen toteutumisen tulevien
seurausten ennakoimatta jättämisestä.

Huolimatta CE:n rajoituksista nykyisellä konseptilla on kaksi pääosa-aluetta. Ensinnäkin CE
palauttaa materiaalin elinkaaren merkityksen, sen arvon ja laadun. Toiseksi CE tarjoaa
jakamistalouden mahdollisuuksia kestävän tuotannon rinnalla sopivampiin tuotanto-
kulutusmalleihin (Korhonen et al., 2018), CE-liiketoimintamallien, kuten silmukoiden hidastamisen
(esim. tarpeiden tyydyttäminen ilman tuotteen omistusta, laajentaminen). tuotteen arvo,
pitkäikäisten tuotteiden suunnittelu, riittävyyteen rohkaiseminen tai tuotteen käyttöiän

pidentäminen loppukäyttäjätasolla) tai silmukoiden sulkeminen (esim. resurssiarvon
laajentaminen tai teollinen symbioosi) (Bocken et al., 2016).
Maailman väestö kasvaa ja sen myötä raaka-aineiden kysyntä. Keskeisten raaka-aineiden
tarjonta on kuitenkin rajallista.

Rajalliset toimitukset merkitsevät myös sitä, että jotkut EU-maat ovat riippuvaisia muista maista
raaka-aineissaan.
3
117