Nykyinen kriisi osoittaa, että liiketoiminnan on muututtava ja sen on muututtava kohti ekologisempaa ja sosiaalisempaa, mutta myös taloudellista kestävyyttä. Sitä varten liiketoiminnan on toteutettava liiketoimintamalleja, jotka luovat lisäarvoa yrityksille, mutta myös yhteiskunnalle (Porter ja Kramer 2011).
Jo usean vuoden ajan termi yhteiskuntavastuu on ollut laajasti esillä.. Se, mikä alkoi puolustavana/reaktiivisena (compliance-oriented) strategiana, on nyt kehittymässä yhä enemmän innovatiiviseksi/proaktiiviseksi johtamiskonseptiksi (kestävä yrittäjyys). Termiä Sustainable Entrepreneurship on käytetty liiketoiminnassa jo jonkin aikaa kuvaamaan tätä nykyistä, hyvin yrittäjähenkistä ja yrityslähtöistä näkemystä liiketoiminnasta ja yhteiskunnasta. Kestävä kehitys on nyt ymmärrettävä integroivana sosiaalisena ja ympäristöllisenä käsitteenä liiketoimintamalleissa.
Viimeisimmät trendit, kuten kiertotalous (EU Komm), degrowth tai donitsitalous, tarjoavat hyvän yrittäjyyspotentiaalin. Jakamistaloutta, liikkuvuutta, terveydenhuoltoa tai tehokkuutta koskevien liiketoimintamallien tulisi ihanteellisesti olla molempia: luoda myönteisiä vaikutuksia kestävän kehityksen tavoitteisiin varmistamalla talouskasvu ottamalla samalla huomioon planeetan rajat (Club of Rome 2022).
Liiketoimintamahdollisuuksien tulevaisuuden tulisi harkita ihmisten ja planeetan hyvinvoinnin lisäämistä irrottamalla varallisuus resursseista. Yrittäjyyden on pohdittava pitkän aikavälin vakautta ja elinkelpoisuutta sen sijaan, että löydettäisiin paras strategia rahan tekemiseen. Liiketoimintamallin tulee luoda sosiaalista ja ekologista arvoa. Se on vastaus kysymykseen “miten yritys tekee rahaa”.
Yhden keskustelun yksityiskohdan tulisi olla sosiaalinen yrittäjyys, joka käsittelee pitkän aikavälin sosiaalista innovaatiota yritysten yhteiskuntavastuun laajennettuna lähestymistapana. Siinä on kyse sosiaalisten ja ympäristöasioiden näkökulmista. Liiketoiminnan ydin on kannattavuuden sosiaalinen tai ympäristövaikutus.