https://www.youtube.com/watch?v=MB6lkvwLpCU
Jakamistalouden periaate on, että hyödykkeitä tai omaisuutta jaetaan joko rahasta tai muusta vastaavasta. Tähän käytetään useimmiten erikoistuneita verkkoalustoja, joissa tarjonta kohtaa kysynnän. Viime vuosina on havaittavissa, kuinka jaetun talouden teema on saanut yhä enemmän huomiota maailmanlaajuisesti. Muutoksen nopeus, dynamiikka ja laajuus viittaavat olennaiseen pitkän aikavälin trendiin, ja kuten mikä tahansa muutos, tämä 2000-luvun vertaistalouden ilmiö tuo mukanaan omat riskinsä.
Jakamistalouden määritteleminen on melko vaikeaa, jakamistaloudelle on tällä hetkellä monia erilaisia määritelmiä. Esimerkiksi Goudin (2016) korostaa tutkimuksessaan The Cost of Non-Europe in the Sharing Economy: Economic, Social and Legal Challenges and Opportunities tarvetta määrittää selkeät kriteerit oikealle määritelmälle analysoimalla ja kokoamalla olemassa olevia määritelmiä. Hän määrittelee jakamistalouden “digitaalisten alustojen tai portaalien käytöksi elinkelpoisten vuokraustransaktioiden tai elinkelpoisen osallistumisen mittakaavaan kuluttajien vuokrausmarkkinoilla (eli “jakaminen” omaisuuden vuokraamisen merkityksessä) ja siten vähentää sitä, missä määrin omaisuus on vajaakäytössä.” Sitä vastoin Frenken ja Schor (2017) määrittelevät jakamistalouden “kuluttajiksi, jotka myöntävät toisilleen tilapäisen pääsyn vajaakäytössä olevaan fyysiseen omaisuuteen (“tyhjä kapasiteetti”), mahdollisesti rahaa vastaan.